Valittu

Luku 5.
Katsoin Victorin kasvoja. Ne olivat kulmikkaat ja kalpeat. Tämän vaaleat hiukset oli nostettu pystyyn ja ne muistuttivat enemmänkin lumista vuorta, kuin hiuksia. Tämän silmät olivat tumman harmaat ja huulet kuivan näköiset. Tällä oli päällään viinin punainen T-paita ja löysät siniset farkut. Tämän jalat olivat paljaat.

Istuin puisella penkillä vanhan miehen edessä. Hänellä oli pitkä harmaa suippoparta, ja se valui tasaisesti tämän punaista kauluspaitaaa vasten. Mies oli kalju ja vaalea, hänellä oli ruskeat ja väsyneet silmät ja hän näytti siltä, kuin nukahtaisi istuvilleen hetkellä millä hyvänsä.
"Sinä olet Alexandra", mies sanoi ja sai asian kuulostamaan itsestään selvyydeltä.
Nyökkäsin, vaikka minun olisi tehnyt vain mieli karata paikalta.
"Sinulle on jätetty tehtävä", hän sanoi.
"Sinun täytyy tuhota maaginen koru."
Olisi tehnyt mieli nauraa, mutta mies näytti niin pieneltä ja haavoittuvalta edessäni, etten halunnut satuttaa häntä.
Peitin hymyni ja katsoin Victoria. Tämä vain nyökkäili monta kertaa peräkkäin ja sai itsensä näyttämään vain tyhmältä.
"Mitä minun pitää siis nyt tehdä?" kysyin ja kohotin toista kulma karvaani.
"Olet vampyyri ja sinulle on jätetty tehtävä", mies sanoi.
Leukani loksahti suurin piirtein polviini asti.
"Mitä?" melkein huusin.
"Sinun pitää tuhota se koru", mies sanoi.
"Victor voi auttaa sinua"
Sitten olikin jo Victorin vuoro yllättyä.
"Mitä! Ei minulta kysytty mitään!" poika lähes huusi.
"Kyllä sinä lähdet Alexandran mukaan", mies sanoi Victorille.
"Tyttö ei osaa vielä hallita voimiaan."
Tunsin oloni ihan uskomattoman tyhmäksi. Olen vampyyri enkä ollut koskaan edes huomannut sitä. Olin aina syönyt kuin muutkin, eikä minun koskaan tehnyt mieli verta, vaikka olin kyllä aina vihannut kasviksia ja vihanneksia. En kylläkään voinut olla varma puhuivatko nämä ihmiset totta, mutta toisaalta tänne siirtyminen oli mielestäni aika mahdotonta. Tai sitten tämä on vain unta. Pitkää ja piinallista unta, joka tuntui todelliselta. Pystyin tuntemaan kivun nukkuessani. Ei, ei tämä olisi voinut olla unta.
Itse asiassa pelkäsin. Pelkäsin enemmän kuin koskaan.