Tuijotin pientä paperin palaa edessäni. Siinä oli sotkuista käsialaa joka mutkitteli epätasaisesti ruutuvihkon harmaiden ruutujen välissä. Paperin reunoille oli piirrelty taitavasti pieniä sydämiä ja ruusuja, jotka olivat niin symmetrisiä ja kauniita, että ne voisivat olla otettu suoraan maailman parhaan piirtäjän piiroksesta. Ei ollut epäilystäkään siitä, keneltä viesti oli. Tunnistaisinn tuon käsialan missä vain.
***
Annoin katseeni kiertää ympäri luokkaa. Kaikki oppilaat kuuntelivat tarkasti, kun pitkä kaljuuntuva mies opettaja selosti jotain epämääräistä matikan potenssi laskuista. Näin vain yhden oppilaan joka ei kuunnelut. Hänet.
***
Tunnin loputtua hakeuduin tavalliseen tapaani ystävieni seuraan, kun lähdimme kävelemään kohti kotitalous luokkaa. Ystäväni rupattelivat iloisesti mutten pystynyt ajattelemaan sitä. Päässänni pyöri vain ajatus siitä, kuka oli minulle lapun antanut. Tiesin henkilön, mutta halusin vain varmistaa asian, ennen kuin tapani mukaaan tekisisn jotain ajattelematonta.
***
Hyppelehdin metsäpolkua pitkin kotiin päin ja hymyilin leveästi. Katsoin vielä kerran lappua ja luin tekstin monta kertaa läpi, nauroin ja huusin: "Only love can make you stronger!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti